torstai 27. kesäkuuta 2013

Kivipihan ihanuus


Asuin 21 vuotta Sipoossa puolen hehtaarin tontilla, josta puolet raivasimme vuosien varrella puutarhaksi. Oli tuoksuvaa pionipenkkiä siellä, romanttista ruusutarhaa tuolla, erivärisiä iiriksiä, kärhöjä ja kaikkea siltä väliltä ja yhdistellen. Jossain vaiheessa tuo yltäkylläisyys alkoi kääntyä rasitteeksi, välillätuntui, että pihalla istumista ja lukemista häiritsi kitkemättömät perennapenkit. Sormet mullassa-puuhailun terapeuttiset vaikutukset hiipuivat ja jäljelle jäi huono omatunto ja lievä stressi.
Sipoossa asumisen viimeisenä vuotena muutimme etupihamme radikaalisti kiviseksi ruukkutarhaksi ja silloin varmistui vakaumus, että tulevaisuuteni ruukkupuutarhurina oli taattu.
Nyt asumme toista vuotta Porvoon vanhassa kaupungissa 1700-luvun pihapiirissä ja mukulakivipiha on toiveiden täyttymys. Ei nurmikon leikkaamista, jee!

Graniittiportaat oikein herkistyvät

Mehitähdet rakastavat laillani Tarja Heikkilän risuteoksia




Jos joku luuli, että voin elää ilman hyötykasveja, hän erehtyi.



sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Vihkiryijy kierrätyspitseistä

Upea idea kerrassaan! Luonani Sillanmäellä vieraili ystävättären polttareita viettävä 9 hengen seurue aikeenaan solmia kierrätyspitseistä ja -kankaista vihkiryijy hääparille. Olin kuullut moisesta ryijystä kyllä aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa pääsin ideoimaan ryhmälle toimintasession aiheesta.
Vihkiryijyn juuret ulottuvat 1700-luvulle ja asti ja jopa paljon kauemmaskin, jolloin morsiusparit alkoivat käyttää sitä jalkojensa alla  juhlallisuuden lisäämiseksi. Lisäksi arveltiin sen turvaavan paria pahoilta voimilta.

Homma alkaa värien valinnalla.


Valitsin porukalle kankaita ja pitsinauhoja valmiiksi etukäteen toivottujen värien mukaan. Käsiin tarttui 1950-luvun vaaleanpunaista alushamepitsiä, vaaleansävyisiä silkkipaitoja ja kahmalokaupalla erilaisia pitsinauhoja.
Entisinä aikoina morsmaikku sai ryijyn mukaansa pois kotoa muuttaessaan ja siten mukaan siirtyi vanhempien ja sisarusten rakkaus ja haikeus.

Ehtivätkö innokkaat solmijat ihailla maisemia Maariin ja joelle?
Nyt ryijyn käyttö vihkiparin jalkojen alla on taas lisääntymässä. Onneksi elämme aikoja, jolloin perinteet jälleen merkitsevät siltaa menneeseen, mutta myös uusien keinojen ja materiaalien löytämisen riemua.
Olen onnekas, että sain olla mukana tarjoamassa tälle ystäväporukalle unohtumattoman iltapäivän yhteistyön merkeissä.

Aivan valmiiksi ryijy ei ennättänyt, mutta tarpeet lähtivät mukaan ja tiedossa siis hauska puhde porukalle ennen häitä.




perjantai 7. kesäkuuta 2013

Tuunaa juomatölkkien nipsuista juhlien jälkeen

Tämä kaunis näky kohtasi meitä Fiskarin Degersjöllä, kun viime viikonlopun koulunlopettajaiset oli juhlittu. Aikeemme oli uida kirkasvetisessä järvessä 9-vuotian pojanpoikamme Matiaksen kanssa. Aie oli ihana, mutta ensin Matiaksen piti kerätä järvestä ja sen ympäristöstä huolettomasti poisheitettyjä juomatölkkejä huomattava määrä. Paikalla oli ollut pari teltallista nuoria ja he olivatkin huomaavaisesti keränneet roskiansa pariin muovikassiin, mutta voimat eivät riittäneet tölkkien keräämiseen.
No, Matias sai isovanhemmiltaan ympäristönsuojelupalkinnon ja hyvän mielen.
Mitä kaikkea hienoa nuoret olisivatkaan voineet askarrella tölkkien nipsuista - roskaamisen sijaan!

Eihän Matias näistä kaikista palautusrahaa saanut, mutta oli ylpeä teostaan kuitenkin.

Tällaiseen ei kauhean montaa nipsua tarvita

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kun mitään ei raaski heittää pois osa 2

"me kahvilassa istuttihin, teet nautittihin ja leivoksia"


Kuten lupailin, kerron, mihin käytän nykyään osan saumurin leikkuujätteestä. Pitkään olin huolestunut siitä, että jouduin heittämään pois ihanan pehmeää villalumppua, jota syntyy, kun ajan saumurilla vanutettuja villaneuleita.
Uusin ihastukseni on nimittäin neulatyyny, johon voi käyttää kauniita, jo elämää nähneitä leivosvuokia ja kahvikuppeja tasseineen. Valitsen kankaan huolella, jotta se sointuu kupin kuosiin ja väriin. Saan aivan rauhassa myllätä kirjottuja pikkuliinoja, joita olen keräillyt joskus jostakin johonkin tarkoitukseen tai useimmiten tarkoituksettomuuteen ajatuksella: voihan tätä joskus tarvita..

Onkohan tästä kupista juonut aikoinaan kaukomaan prinsessa?