Kivipihan ihanuus

Asuin 21 vuotta Sipoossa puolen hehtaarin tontilla, josta puolet raivasimme vuosien varrella puutarhaksi. Oli tuoksuvaa pionipenkkiä siellä, romanttista ruusutarhaa tuolla, erivärisiä iiriksiä, kärhöjä ja kaikkea siltä väliltä ja yhdistellen. Jossain vaiheessa tuo yltäkylläisyys alkoi kääntyä rasitteeksi, välillätuntui, että pihalla istumista ja lukemista häiritsi kitkemättömät perennapenkit. Sormet mullassa-puuhailun terapeuttiset vaikutukset hiipuivat ja jäljelle jäi huono omatunto ja lievä stressi.

Sipoossa asumisen viimeisenä vuotena muutimme etupihamme radikaalisti kiviseksi ruukkutarhaksi ja silloin varmistui vakaumus, että tulevaisuuteni ruukkupuutarhurina oli taattu.

Nyt asumme toista vuotta Porvoon vanhassa kaupungissa 1700-luvun pihapiirissä ja mukulakivipiha on toiveiden täyttymys. Ei nurmikon leikkaamista, jee!

Graniittiportaat oikein herkistyvät

Mehitähdet rakastavat laillani Tarja Heikkilän risuteoksia

Jos joku luuli, että voin elää ilman hyötykasveja, hän erehtyi.