Rakkaan vaatteen uusi elämä vol.2

Kyllä oli minulla ihana ryhmä Kankaanpäässä. Aivan mahtava kattaus persoonallisia näkemyksiä vaatteiden uudistamisesta. Teimme myös tehoiskun kylän runsaaseen kirpparitarjontaan ja kotiinviemisinä oli hienot työntulokset sekä taito katsoa uusin silmin kirpparivaatteiden suomia mahdollisuuksia.

Helmet tuovat itämaista hohtoa tummasävyiseen trikooseen

Trikoon mahdollisuudet hoksattiin täydellisesti. Alikekirjonta vei monen kurssilaisen mennessään ja hartaan keskittynyt tunnelma valitsi luokassa myöhäiseen iltaan asti. Kahden erivärisen trikoopaidan yhdistäminen harmonisella kuviopainannalla ja sävyihin sopivalla kirjonnalla antaa kuosiin moniuloitteisen vaikutelman.

Eri harmaiden liitto on harmoninen ja rauhallinen

Rohkeat ratkaisut kertovat tekijästään paljon. Tätä luomusta ei uskoisi virttyneeksi laamapaidaksi, joka on palvellut vuosikausia hiihtoretkillä villapaidan alla. Muutamalla tarkoin harkitulla yksityiskohdalla rikastettuna tämä mestariteos kelpaisi mihin hyvänsä gaalaan.

Kulahtanut laamis sai arvoisensa jatkoelämän

Kaksinkertainen huppu suojaa tuulelta ja tuiskulta

Kasvivärjätty villapaita lämmittää nyt vilukissan jalkoja

Klassista villakirjontaa 

Olen hyvin otettu kurssilaisten osaamisesta ja luovasta otteesta töihinsä. Ällistyttävän hienojen oivallusten toteutusta oli inspiroivaa seurata. Anti minulle oli vähintään yhtä antoisa kuin kurssilaisille. Tämä oli vuorovaikutusta parhaassa tarkoituksessaan.

 Mestaritason villapaidan viipalointia

Rakkaan vaatteen uusi elämä Kankaanpäässä

Toinen päivä on lopuillaan Rakkaan vaatteen elämä-kurssilla, jota olen vetämässä Kankaanpään opistolla. Kurssilaisia on 9 eri puolilta Suomea ja kaikki ovat ihastuttavan erilaisia sekä työskentelytavoiltaan että persooniltaan. Yhteistä kuitenkin kaikille on luovan hullu asenne kierrättämiseen ja tekstiilien uusiokäyttöön.

Sävy sävyyn lankoja myöten

Ensimmäinen päivä hurahti tutustuessa ja ideoidessa, mutta muutama ennätti jo tehdä ensimmäiset tuunauksensa. Paljastan valmiita tuotoksia myöhemmin.

Joidenkin työtahti on hengästyttävän nopea, toinen taas tuumaa ja funtsaa ja ideoi kaikessa rauhassa. Yhteistä on se, että yhdessä on hauskempaa.

Kaikki lähtee suunnittelusta..

Kurssin ideana on tuunata ja risainata kaapin kätköihin aktiivisesti tai passiivisesti unohtuneita vaatekappaleita, jotka eivät syystä tai toisesta ole käytössä, mutta joita ei ole poiskaan raaskinut heittää. Myös virheostokset voi päivittää pienillä nikseillä. Valtavan kauniit vinttien aarteet yhtälailla kuin tämän päivän markettivaatteet saavat uuden mahdollisuuden taitavissa käsissä. Lempimateriaalini vanutettu villaneule muuntuu moneksi eri tavoin koristelemalla.

Joskus elämässä tarvitaan bling-blingiä

Kiersimme tänään Kankaanpään kirpputorit, joita on hämmästyttävä määrä kyläkeskuksen kokoon nähden. Parhaat ja edullisimmat löydöt tehtiin Lähetysseuran kirppiksellä, jossa oli vieläpä 50 % alennus kaikissa tuotteissa. Nähtäväksi jää, päätyykö joku uusista löydöistä blogin sivuille viikon loppupuolella.

Ihanaa kurssin vetäjän puolesta on innoittunut ilmapiiri sekä valmiiseen ruokapöytään pääseminen kolme kertaa päivässä. Arjen luksusta!

Ensin pitää aloittaa purkamalla

Kivipihan ihanuus

Asuin 21 vuotta Sipoossa puolen hehtaarin tontilla, josta puolet raivasimme vuosien varrella puutarhaksi. Oli tuoksuvaa pionipenkkiä siellä, romanttista ruusutarhaa tuolla, erivärisiä iiriksiä, kärhöjä ja kaikkea siltä väliltä ja yhdistellen. Jossain vaiheessa tuo yltäkylläisyys alkoi kääntyä rasitteeksi, välillätuntui, että pihalla istumista ja lukemista häiritsi kitkemättömät perennapenkit. Sormet mullassa-puuhailun terapeuttiset vaikutukset hiipuivat ja jäljelle jäi huono omatunto ja lievä stressi.

Sipoossa asumisen viimeisenä vuotena muutimme etupihamme radikaalisti kiviseksi ruukkutarhaksi ja silloin varmistui vakaumus, että tulevaisuuteni ruukkupuutarhurina oli taattu.

Nyt asumme toista vuotta Porvoon vanhassa kaupungissa 1700-luvun pihapiirissä ja mukulakivipiha on toiveiden täyttymys. Ei nurmikon leikkaamista, jee!

Graniittiportaat oikein herkistyvät

Mehitähdet rakastavat laillani Tarja Heikkilän risuteoksia

Jos joku luuli, että voin elää ilman hyötykasveja, hän erehtyi.

Vihkiryijy kierrätyspitseistä

Upea idea kerrassaan! Luonani Sillanmäellä vieraili ystävättären polttareita viettävä 9 hengen seurue aikeenaan solmia kierrätyspitseistä ja -kankaista vihkiryijy hääparille. Olin kuullut moisesta ryijystä kyllä aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa pääsin ideoimaan ryhmälle toimintasession aiheesta.
Vihkiryijyn juuret ulottuvat 1700-luvulle ja asti ja jopa paljon kauemmaskin, jolloin morsiusparit alkoivat käyttää sitä jalkojensa alla  juhlallisuuden lisäämiseksi. Lisäksi arveltiin sen turvaavan paria pahoilta voimilta.

Homma alkaa värien valinnalla.

Valitsin porukalle kankaita ja pitsinauhoja valmiiksi etukäteen toivottujen värien mukaan. Käsiin tarttui 1950-luvun vaaleanpunaista alushamepitsiä, vaaleansävyisiä silkkipaitoja ja kahmalokaupalla erilaisia pitsinauhoja.
Entisinä aikoina morsmaikku sai ryijyn mukaansa pois kotoa muuttaessaan ja siten mukaan siirtyi vanhempien ja sisarusten rakkaus ja haikeus.

Ehtivätkö innokkaat solmijat ihailla maisemia Maariin ja joelle?

Nyt ryijyn käyttö vihkiparin jalkojen alla on taas lisääntymässä. Onneksi elämme aikoja, jolloin perinteet jälleen merkitsevät siltaa menneeseen, mutta myös uusien keinojen ja materiaalien löytämisen riemua.
Olen onnekas, että sain olla mukana tarjoamassa tälle ystäväporukalle unohtumattoman iltapäivän yhteistyön merkeissä.

Aivan valmiiksi ryijy ei ennättänyt, mutta tarpeet lähtivät mukaan ja tiedossa siis hauska puhde porukalle ennen häitä.

Tuunaa juomatölkkien nipsuista juhlien jälkeen

Tämä kaunis näky kohtasi meitä Fiskarin Degersjöllä, kun viime viikonlopun koulunlopettajaiset oli juhlittu. Aikeemme oli uida kirkasvetisessä järvessä 9-vuotian pojanpoikamme Matiaksen kanssa. Aie oli ihana, mutta ensin Matiaksen piti kerätä järvestä ja sen ympäristöstä huolettomasti poisheitettyjä juomatölkkejä huomattava määrä. Paikalla oli ollut pari teltallista nuoria ja he olivatkin huomaavaisesti keränneet roskiansa pariin muovikassiin, mutta voimat eivät riittäneet tölkkien keräämiseen.
No, Matias sai isovanhemmiltaan ympäristönsuojelupalkinnon ja hyvän mielen.
Mitä kaikkea hienoa nuoret olisivatkaan voineet askarrella tölkkien nipsuista - roskaamisen sijaan!

Eihän Matias näistä kaikista palautusrahaa saanut, mutta oli ylpeä teostaan kuitenkin.

Tällaiseen ei kauhean montaa nipsua tarvita

Kun mitään ei raaski heittää pois osa 2

"me kahvilassa istuttihin, teet nautittihin ja leivoksia"

Kuten lupailin, kerron, mihin käytän nykyään osan saumurin leikkuujätteestä. Pitkään olin huolestunut siitä, että jouduin heittämään pois ihanan pehmeää villalumppua, jota syntyy, kun ajan saumurilla vanutettuja villaneuleita.
Uusin ihastukseni on nimittäin neulatyyny, johon voi käyttää kauniita, jo elämää nähneitä leivosvuokia ja kahvikuppeja tasseineen. Valitsen kankaan huolella, jotta se sointuu kupin kuosiin ja väriin. Saan aivan rauhassa myllätä kirjottuja pikkuliinoja, joita olen keräillyt joskus jostakin johonkin tarkoitukseen tai useimmiten tarkoituksettomuuteen ajatuksella: voihan tätä joskus tarvita..

Onkohan tästä kupista juonut aikoinaan kaukomaan prinsessa?

Kun mitään ei raaski heittää pois

Tuunaajan arkeen liittyy valtava määrä määrittelemätöntä tavaraa, joka usein näyttää asiaan vihkiytymättömän mielestä roinalta. Kuten kauniiden villapaitojen jäännöspalat, kun olen ensin leikannut ne tarkkaan rannekkeisiin ja pakkaspantoihin. Näistä "jämistä", joita en millään raaskinut heittää pois, syntyi Willattaren väriympyrä vanhaan kolhiintuneeseen kakkuvuokaan. Pyöreät villapalat päätyvät mm. rannekkeiden ruusunnupuiksi sulostuttamaan käyttäjänsä arkea.

Ensi kerralla taidan paljastaa, mihin käytän saumurijätteen, jota syntyy villaneulosta surautellessa..

Herkullista,vai mitä? Tällaiset värit täyttävät elämäni -  olen onnekas.

Avajaisten jälkeinen elämä

Saimme aikaiseksi hienot avajaiset jokiå designin kunniaksi - kiitos kaikille osallisille ja vieraille!

Tarvitsimme litroittain maaleja ja pontevaa osallistumista, jotta onnistuimme saamaan aikaiseksi huikean valoisan ja ilmavan tunnelman myymäläämme.
Nyt aion paljastaa sekä seinän että pönttöuunin värit, joita viimeksi arvuuttelin teiltä.
Jaana Pajuniemi Nastatuotteesta www.nastatuote.fi valitsi tuon turkoosin ja onnistui täydellisesti!

Nastatuotteen räiskyvät värit saavat hyvälle tuulelle

jokiå – seitsemän naisen unelmasta tuli totta

Tästä se alkoi. Löytyi tila katto korkealla ja valo, joka tulvi pölyisiin nurkkiin. Löytyi seitsemän rohkeaa ja luovasti hullua eri-ikäistä naista, joilla kaikilla oli haave designkäsityökaupasta.

Hynttyyt lyötiin yhteen, syntyi jokiå design, ja tuloksen näet Jokikatu 35, Porvoossa.

Arvaatko, minkä väriseksi pönttöuuni ja seinät maalattiin?

Minä, Outi Karikivi, porvoolainen käsityöläinen, olen siis yksi seitsemästä luovan alan yrittäjästä, jotka perustimme jokiå designin. 

Siviilissä tituleeraan itseäni mieluusti risaineriksi, sillä uudistan vanhat ja virttyneet vaatteet yksilöllisiksi luomuksiksi. Yhden naisen yritykseni kantaa nimeä Willatar. Suhtaudun hartaan kunnioittavasti käsityöperinteeseen, mutta olen aina hanakka uudistuksiin. Suunnittelussani on tärkeää, että käytetty tai jonkun hylkäämä vaate herää henkiin saaden mahdollisuuden uuteen tarinaan.

Toivotan sinut lämmöllä mukaan seuraamaan matkaani tuunaamisen ja oivaltamisen maailmassa.

Saa nähdä, tunnistatko Riitan ja Elinan, kun vierailet myymälässä.